Oma tunto vai jonkun muun
Omatunto on Jumalan meille antama väline suunnistaa elämässä.
Omatunto ei kuitenkaan ole kompassi joka aina ohjaa meitä oikean suuntaan.
Se on ohjelmoitavissa ja siihen vaikutta moni asia sisimmässä ja ympärillä. Ennenkaikkea omatunto toimii suhteessa toiseen henkilöön.
Kreikankielessä tuo omatunto ("Syneidesis") sana tarkoittaa "yhteistä tietoa jonkun kanssa".
Eli suomenkielen sana "omatunto" on oikeastaan harhaanjohtava sen todellisesta tarkoituksesta.
Toisaalta omatunto sana kuvaa hyvin tämän päivän ihmisen tilaa.
Kesälomalla kuulin tästä hyvän esimerkin. Seisoin marketin kassajonossa ja takanani oli isä
pienen poikansa kanssa. Poika luki kassan luona olevaa lööppiä jossa oli sana "otrogen", suom. "Uskoton".
Poika kysyi: "Isä mitä sana uskoton tarkoittaa ?".
Isä vastasi hiukan vaikeutuneena mutta selkeästi : "Se tarkoittaa sitä että on naimisissa ja sitten
alkaa tapaamaan toista naista ilman että ilmoitta siitä sille jonka kanssa on naimisissa".
Eli poika sai ymmärtää että se ei ole uskottomuutta vaikka menee toisen kanssa kunhan "ilmoittaa" siitä etukäteen puolisolleen. Siitä voidaan tietenkin keskustella mikä on reilumpaa ja avoimempaa kommunikaatiota mutta liiton rikkominen on silti aviorikos.
Meidän omatuntomme on aina sitoutunut "aarteeseen". Surullista on se että moni Kristityksi itseään kutsuva elää tänä päivänä omantuntonssa kanssa haaksirikkoutuneena uskossaan.
" Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta
lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun,
säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet
ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet ". (1 Tim. 1:18-19)
Kun omatunto ensin hiljennetään ja sitten sopeutetaan omien valintojen mukaiseksi olemme jo siirtyneet Jumalan valosta varjon ja pimeän puolelle. Siinä tilassa meidän omatuntomme ei enään halua tai voi elää Jumalan paljastavassa valossa ( Jaak. 1:15, vertaa 1 Joh.1:5-9 ).
Siinä tilassa jopa aletaan pikkuhiljaa kokemaan että Jumala on "ilonpilaaja" tai jopa "vihollinen".
Siinä tilassa selitysten määrä ja luovuus on ihmisessä suuri. Siinä ei yleensä enään selitetä Jumalalle vaan itselle ja etsien muilta samaasa tilassa olevistä oiketusta valinnalleen.
Myös tuossa tilassa näkee sen miten "omatunto" on riippuvainen suhteesta jossa valitsemamme suunta täytyy vahvistaa muilla. Kuollut omatunto ei enään tarvitse muita kuin "minä itse".
Silloin se on juuri tuo "oma tunto" kun sen piäisi olla "Jumala tunto".
Kristitylle ei mikään ole niin tärkeää kuin valossa eläminen, läheisyys Kristukseen ja Hänen
äänensä kuuleminen. Vain ja ainostaan tuossa tilassa on mahdollista elää Jumalan tahdossa
ja ehjällä omallatunnolla.
Jeesus ei ole tietämätön meidän heikkouksistamme ja on myös itse ollut kiusattu (Hepr. 2:18).
Siksi Hän pystyy meitä auttamaan. On kuitenkin yksi asia jossa meidän on itse tehtävä
päätös ja se on synnistä ja epäjumalista luopuminen. Kaikesta siitä mikä on meille rakkaampaa kuin Jumala. Haluttomuus ja voimattomuus ovat eri asioita vaikka me mielellämme sekoitamme yhteen jotta voisimme selittää miksi muutos on "meidän tapauksessamme mahdotonta".
Jeesus asetti tällaisen mahdottoman haasteen nuorelle miehelle jolle omaisuus oli epäjumala.
Hänen ongelmansa ja esteensä ei ollut voimattomuus (sitä se ei koskaan ole) vaan haluttomuus
luopua siitä mikä oli hänelle tärkeämpää kuin Jumala. Jokainen meistä on voimaton ja kykenemätön hyvään mutta haluttomuutemme estää meitä vastaanottamasta armon ja voiman.
Haluttomuuden tilassa Jeesus tekee meidät murheelliseksi
" ... :Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua." Mutta tämän kuullessaan hän tuli
kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas. ( Luuk. 18:18-26 )
Nöyrtyminen on haluttomuutensa tunnustamista ja hylkäämista. Sen jälkeen se on armon ja voiman vastaanottamista Jumalan ehdoilla. Itsesääli tai pelkkä heikkouden tunnustaminen ei vielä ole nöyryyttä tai parannuksen tekoa. Parannus tapahtuu aina Jumalan voimassa ja se täytyy ottaa vastaan. Kun Jumala sanoo "leikkaa poikki ja heitä pois" (matt. 5:27-30) niin silloin Hän antaa siihen viisauden ja voiman.
Armo ei koskaan ensin tule pehmeillä sanoilla myötäkarvaan silittäen. Se tulee aina ensin pyhyyden murtautumisella omaantuntoomme. Se paljastaa epäjumalamme ja selityksemme valheeksi ja riisuu meidät. Siinä tilassa voimme paeta syvemmälle pimeyteen tai polvistua pyhän Jumalan eteen jossa saamme armon ja avun.
" Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 10. Jos sanomme, ettemme ole
syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä."
Omatunto on Jumalan meille antama väline suunnistaa elämässä.
Omatunto ei kuitenkaan ole kompassi joka aina ohjaa meitä oikean suuntaan.
Se on ohjelmoitavissa ja siihen vaikutta moni asia sisimmässä ja ympärillä. Ennenkaikkea omatunto toimii suhteessa toiseen henkilöön.
Kreikankielessä tuo omatunto ("Syneidesis") sana tarkoittaa "yhteistä tietoa jonkun kanssa".
Eli suomenkielen sana "omatunto" on oikeastaan harhaanjohtava sen todellisesta tarkoituksesta.
Toisaalta omatunto sana kuvaa hyvin tämän päivän ihmisen tilaa.
Kesälomalla kuulin tästä hyvän esimerkin. Seisoin marketin kassajonossa ja takanani oli isä
pienen poikansa kanssa. Poika luki kassan luona olevaa lööppiä jossa oli sana "otrogen", suom. "Uskoton".
Poika kysyi: "Isä mitä sana uskoton tarkoittaa ?".
Isä vastasi hiukan vaikeutuneena mutta selkeästi : "Se tarkoittaa sitä että on naimisissa ja sitten
alkaa tapaamaan toista naista ilman että ilmoitta siitä sille jonka kanssa on naimisissa".
Eli poika sai ymmärtää että se ei ole uskottomuutta vaikka menee toisen kanssa kunhan "ilmoittaa" siitä etukäteen puolisolleen. Siitä voidaan tietenkin keskustella mikä on reilumpaa ja avoimempaa kommunikaatiota mutta liiton rikkominen on silti aviorikos.
Meidän omatuntomme on aina sitoutunut "aarteeseen". Surullista on se että moni Kristityksi itseään kutsuva elää tänä päivänä omantuntonssa kanssa haaksirikkoutuneena uskossaan.
" Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta
lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun,
säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet
ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet ". (1 Tim. 1:18-19)
Kun omatunto ensin hiljennetään ja sitten sopeutetaan omien valintojen mukaiseksi olemme jo siirtyneet Jumalan valosta varjon ja pimeän puolelle. Siinä tilassa meidän omatuntomme ei enään halua tai voi elää Jumalan paljastavassa valossa ( Jaak. 1:15, vertaa 1 Joh.1:5-9 ).
Siinä tilassa jopa aletaan pikkuhiljaa kokemaan että Jumala on "ilonpilaaja" tai jopa "vihollinen".
Siinä tilassa selitysten määrä ja luovuus on ihmisessä suuri. Siinä ei yleensä enään selitetä Jumalalle vaan itselle ja etsien muilta samaasa tilassa olevistä oiketusta valinnalleen.
Myös tuossa tilassa näkee sen miten "omatunto" on riippuvainen suhteesta jossa valitsemamme suunta täytyy vahvistaa muilla. Kuollut omatunto ei enään tarvitse muita kuin "minä itse".
Silloin se on juuri tuo "oma tunto" kun sen piäisi olla "Jumala tunto".
Kristitylle ei mikään ole niin tärkeää kuin valossa eläminen, läheisyys Kristukseen ja Hänen
äänensä kuuleminen. Vain ja ainostaan tuossa tilassa on mahdollista elää Jumalan tahdossa
ja ehjällä omallatunnolla.
Jeesus ei ole tietämätön meidän heikkouksistamme ja on myös itse ollut kiusattu (Hepr. 2:18).
Siksi Hän pystyy meitä auttamaan. On kuitenkin yksi asia jossa meidän on itse tehtävä
päätös ja se on synnistä ja epäjumalista luopuminen. Kaikesta siitä mikä on meille rakkaampaa kuin Jumala. Haluttomuus ja voimattomuus ovat eri asioita vaikka me mielellämme sekoitamme yhteen jotta voisimme selittää miksi muutos on "meidän tapauksessamme mahdotonta".
Jeesus asetti tällaisen mahdottoman haasteen nuorelle miehelle jolle omaisuus oli epäjumala.
Hänen ongelmansa ja esteensä ei ollut voimattomuus (sitä se ei koskaan ole) vaan haluttomuus
luopua siitä mikä oli hänelle tärkeämpää kuin Jumala. Jokainen meistä on voimaton ja kykenemätön hyvään mutta haluttomuutemme estää meitä vastaanottamasta armon ja voiman.
Haluttomuuden tilassa Jeesus tekee meidät murheelliseksi
" ... :Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua." Mutta tämän kuullessaan hän tuli
kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas. ( Luuk. 18:18-26 )
Nöyrtyminen on haluttomuutensa tunnustamista ja hylkäämista. Sen jälkeen se on armon ja voiman vastaanottamista Jumalan ehdoilla. Itsesääli tai pelkkä heikkouden tunnustaminen ei vielä ole nöyryyttä tai parannuksen tekoa. Parannus tapahtuu aina Jumalan voimassa ja se täytyy ottaa vastaan. Kun Jumala sanoo "leikkaa poikki ja heitä pois" (matt. 5:27-30) niin silloin Hän antaa siihen viisauden ja voiman.
Armo ei koskaan ensin tule pehmeillä sanoilla myötäkarvaan silittäen. Se tulee aina ensin pyhyyden murtautumisella omaantuntoomme. Se paljastaa epäjumalamme ja selityksemme valheeksi ja riisuu meidät. Siinä tilassa voimme paeta syvemmälle pimeyteen tai polvistua pyhän Jumalan eteen jossa saamme armon ja avun.
" Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 10. Jos sanomme, ettemme ole
syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä."
( 1 Joh. 1:9-10 )
Hän "antaa anteeksi" JA Hän "puhdistaa". Omatunto on sydämen asenne ja sitoutuminen joko syntiin tai Jumalan sanaan. Jos "Hänen sanansa on meissä" niin meidän omatuntomme on ehjä
ja nuo mainitut lupaukset ovat meidän.
Pysykäämme lähellä Jeesusta aina.
Hän "antaa anteeksi" JA Hän "puhdistaa". Omatunto on sydämen asenne ja sitoutuminen joko syntiin tai Jumalan sanaan. Jos "Hänen sanansa on meissä" niin meidän omatuntomme on ehjä
ja nuo mainitut lupaukset ovat meidän.
Pysykäämme lähellä Jeesusta aina.
Apu on lähempänä kuin uskomme.
Pysykäämme sanassa , rukouksessa ja yhteydessä. Nämä kolme ovat kaikki Jumalan
antamia välineitä valossa elämisessä
Pysykäämme sanassa , rukouksessa ja yhteydessä. Nämä kolme ovat kaikki Jumalan
antamia välineitä valossa elämisessä
