"KUN TOTUUS MÄÄRITELLÄÄN UUDELLEEN RAKKAUDEN NIMESSÄ"

Moni on tänään sitä mieltä että totuus tulisi määritellä uudestaan rakkauden nimessä. vaikeaksi sen tekee se että emme ole määritelleet kenellä on oikeus  määritellä rakkaus. Sama ongelma koskee totuutta. rakkaus ja totus ovat molemmat asioita jotka määrittelemättömyydessään lankeavat kunkin yksilön itsensä määriteltäväksi. Eli mikä on oikei, mikä väärin ja miksi niin on. Jos ei ole mitään absoluuttista totuutta ei myöskään ole mitään minkä ympärillä kaikki voivat yhtyä määrittelemään esim arvoja joita käytämme lähtökohtana lainsäädännölle tai esim. sille miten meidän tulisi elää uskovina ja seurakuntana.

Meille ihmiselle on näköjään vaikeaa kohdata se ristiriita joka syntyy kun omat halut eivät vastaa totuuksia ja normeja joita olemme "aina" pitäneet oikeana. Aina kun yhteiskunnassa on tapahtumassa muutoksia esim moraalikäsityksissä ne ensi alkuun tuomitaan kunnes ne sitten jonkin ajan kuluttua julistetaan, ei vain hyväksyttäväksi vaan myös normaaliksi, oikeudeksi ja jopa tavoittelemisen arvoiseksi asiaksi.

Hyvä esimerkki on tämän ajan poptähdet ja muut "idolit". Jos he olsisvat esim vain 50 vuotta sitten esiintyneet sanoituksilla ja pukeutumisella niin kuin tänään tekevät niin heidät olsisi luultavasti pidätetty säädyttömyydestä.

Elvis, jota kutsutaan nimellä "King of Rock`n roll", oli oman aikansa oman aikans moraalirajojen murtaja. Hänen esiintymisensä kiellettiin alkuun monessa osa-valtiossa. Sakasalainen lehti kirjoitti Elviksestä mm näin: "Elvis on amerikkalaisen psykologisen sodankäynnin ase tehtyu tuhoamaan kokonainen sukupolvi". Näin jälkikäteen voi olla heidän kanssaan yhtä mieltä siitä ainakin siinä että Elvis voimakkaasti vakutti tällaiseen vaikutukseen nuoren sukupolven kohdalla. Tämän päivä rivouksiin verrattuna Elvis on enemmänkin kuin Joulupukki ta miten sen nyt ottaa että tämä "kuningas" kuoli huumehoureisena vessassa pornolehti kädessään.

Se mistä ennen olisi joutunut vankilaan tekee tänään miljonääriksi. Se mikä ennen oli häpeällistä on tänään viihdykettä kotisohvalla. Myös monien uskovien. Tämä murehduttaa pyhää henkeä kun me Pyhän Hengen temppeleinä viihdytämme itseämme demoonien tekeleissä.

Saatanan suunnitelma on valheillaan johtaa harhaan koko maailma. Hänen ensimmäinen valheensa kohdistui juuri epäilyksenä Jumalan sanaa kohtaan. Kun Aatami ja Eeva ensin yrittivät vastustaa hänen kiusaustaan niin saatana vastasi näin: " Onko Jumala todellakin sanonut . . . " ( 1 Moos 3:1 )

Ihmisen harhauttamiseen ei tarvita muuta kuin epäilys absoluuttista totuutta kohtaan. Sen jälkeen kaikki muut totuudet ja vaihtoehdot ovat varteenotettavia aina sen mukaan "miltä tuntuu". Kun ihmisellä ei elämässään ole totuutta jonka kautta koetella valintojaan ja ajatuksiaan niin tunteista tulee ensisijainen väline.

Tämä sama valhe hyökkää tänä aikana voimakkaasti myös uskovia ja seurakuntaa kohtaan. Tälle ajalle on tyypillistä lukea uskovien ja myös paimentehtävässä olevien ajatuksia vanhoista totuuksista jossa ovat muuttaneet kantansa. He anovat mm näin: "Olen kauan aikaa tutkinut raamattua, taistellut, rukoillut ja päätynyt siihen että se mitä luen ei voi tarkoittaa sitä mitä siinä lukee koska se sotii minun rakkauden käsitystäni vastaan. En voi uskoa että minun Jumalani sanoisi näin". Tämän jälkeen kyseinen raamatunkohta laitetaan roskakoppaan "sidottu omaan aikansa ajattelun "Tai "paavalin mielipiteeksi".
Liian monet tämän ajan paimenista ovat sitoneet omantuntonsa ihmisten mielipiteisiin ja omiin tunteisiinsa. Täten he johdattavat ihmisiä kompromisseilla harhaan.

Kun minä olin lapsi ja nuori niin sain joksu kokea sen tuskan kun äiti sanoi "ei" jollekin asialle jota kovasti halusin. vaikka kuinka proteistoin, marisin tai itkin niin hän pysyi kannassaan. Joskus me tällaisessa tilanteessa myös saamme kuulla kun vanhempamme sanovat: "Ymmärrät kyllä sitten kun itselläsi on lapsia". Vasta nyt kun itselläni niitä on viisi olen monta kertaa voinut ymmärtää äidin viisauden ja rakkauden kun sanoi silloin "ei".
Jumalan sana totuudet eivät perustu ihmisen ymmärrykselle, haluille tai tunteille. Jumalan näköalapaikka on sellainen että Hän näkee alun ja lopun samaniakaisesti. Kaikessa tässä hänellä on täydelline kontrolli.
Monet ovat sanoneet minulle että "Miten sinä Matti voit uskoa noin kun elämä on niin monimutkaista ?". Yleensä vastaan että "juuri siksi". Minä en usko että Jumalan määrittelemä mustavalkoinen totuus tai rakkaus on se asia joka tekee elämän vaikeaksi tai monimutkaiseksi. Ongelma on siinä että me yhä toistamme niiden edessä "Onko Jumala todellakin sanonu ?". Nuorena minulla oli juliste seinällä jossa oli simpanssiin kuva sen alla saarnaajan teksti jossa luki: "Jumala loi ihmiset suoriksi mutta itse he etsivät monia mutkia".

Jumala "ei" ja "kyllä" on meille anettu Hänen näköalapaikaltaan. Ne ovat totuus ja rakkaus silloinkin kun omat tunteemme ja halumme eivät sitä kestä. Jumalan sana on Jumalan sanaa silloinkin kun maailma muuttuu. Jumala ei tunne itseään uhatuksi. Saatana sitä vastoin tietää että häne aikansa on lyhyt. Siksi näinä lopun aikoina valheen voima on suuri ja myös monet uskovat joutuvat harhaan koska eivät uskalla seistä yhteiskunnan muutosvaatimusta vastaan vaan menevät virran mukana. Ei ihme että me samanaikaisesti valitamme sitä että emme koe Jumalan voimaa ja läsnäoloa enään kun kokoonnumme yhteen. Jumala kun on luvannut olla läsnä vain kun "Pidämme Hänen sanansa" .

"Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. 24. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt."
( Joh. 14:23-24 ) 

Vain Jumalan läsnäolo voi vaikuttaa sydämemme siitä että Hänen sanansa pysyy. Vain Jumalan armo Kristuksessa voi antaa meille oikean motiivin uskoa niin ettei sanan mustavalkoinen totuus lannista meitä.
Se että itse mme pysty elämään snan mukaisesti ei ole syy määritellä sitä uudestaan. Ei, sen tulisi vain tehdä meidät yhä riippuvaisemmaksi armosta, joka on myös Jumalan voima pyhitykseen.

Pysykäämme hereillä näinä vaikeina aikoina, lähellä Häntä, sanan totuudessa pysyen. vasta silloin me voimme osoitta ympärillä oleville Kristuksen rakkautta joka on joskus "ei" ja joskus "kyllä".

Älä pelkää

Tämä aika on monella tapaa pelon aikaa. Pelkoa aiheiuttavat virukset, muutokset luonnossa, taloustilanne ym. Mistä pelko sitten johtuu. Pelon juuri löytyy syntiinlankeemuksen seurauksista.
Ihminen valitsi oman tiensä, elää itsenäisenä ilman Jumalaa. Silloin kuolema ja pelko astui elämään. Silloin Jumalan täytyi kysyä Aatamilta "missä sinä olet ?". Ehkä juuri tämä "missä sinä olet ?" kuvaa pelon olemusta parhaiten.
Se että ihminen ei tiedä "missä on" ,"mitä seuraavaksi tapahtuu" , "miten minun käy" jne. Mitä kauempana me elämme Jumalasta sitä enemmän olemme pelon vankeja. Mikä sitten on ratkaisu pelkoon ? Näin sanoo sana :

"Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä;

sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. 18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt

täydelliseksi rakkaudessa". ( 1 Joh. 4:17-18 )

Jumalan läheisyydessä ei voi elää syntinsä kanssa. Siinä lähesiyydessä meille myös tarjotaan

Kristuksen tuomaa suunnatonta armoa "viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseski ja lunastukseksi.

Olemme viime aikoina puhuneet siitä että vain Kristuksen rakkauden, armon tunteminen

ja Jumalan läsnäolossa eläminen voi synnyttä oikean motiivin uskoa ja palvella.

Samalla tavalla myös armo Jeesuksessa on ainoa tarpeeksi suuri vakuutus sisimmässämme että

meitä ei hylätä siksi että emme pysty täyttämään lakia. Sen on Jeesus täyttänyt puolestamme.

Hän on myös meidän pyhityksemme. Siksi me voimme "kurottautua" (Fil. 3:) täydellisyyttä kohti

koska Jumala on se joka meissä vaikuttaa sekä tahomisen että tekemisen (Fil 2:13).

Me ehkä helposti ajattelemme että miten se voi olla mahdollista että me omistamme kaiken

Kristuksesa ? Ehkä meillä on myös kiusaus ajatella että "sittenhän ei ole väliä miten elän koska Jeesus on jo antanut tuon kaiken minulle".

Näin ei ole. Raamatun mukaan me omistamme tuon kun "pysymme hänesä" tai "vaellamme

hengessä" (Room. 8:1-4). Nämä lupaukset ovat voimassa koska elämme lähellä häntä.

Ne ovat ovat sidottuja suhteeseen. Kun otamme vastaan armon otamme vastaan "HÄNET"

,emme vain synninpäästöä. Armon tarkoitus ei ole synninpäästö, ikäänkuin "saldon nollaus",

vaan pääsy lähelle Jumalaa. Armo on jo antanut meille lapsen oikeuden.

Siinä suhteessa on tarkoitus kasvaa "aikuiseksi". Vain tuossa läsnäolossa, kun omatuntomme elää Jumalan läpivalaisussa, voi pelko kaikota meistä. Vain Jumalan vakuutus sydämellemme että kuulumme Hänelle kaikella sitä mitä olemme ja omistamme voi pelon karkoittaa. Pelko on menettämisen ja hylkäämisen pelkoa. Meille on annettu toivo joka ylittää jopa kuoleman rajan.

Kun saamme kokea olevamme lähellä Jumalaa, armahdettuja ja kuulemme Hänen äänensä niin mikään ei voi meitä vavisuttaa. Silloin pelko ei enään ole meissä ohjaava tekijä. On vain yksi pelko jonka tulisi ohjata meitä ja se on pelko siitä että maailma ja synti saa viedä meidät pois ensimäisestä rakkaudesta joka on elää Lähellä Jumalaa. Kun maailmasta tulee tärkeämpi ja Jumalasta vain väline joka tarkoitus on toimittaa meille onnea, silloin pelko astuu sisään.

Se pelko mitä koemme tänään on pientä siihen verrattuna mitä on joutua elävän Jumalan käsiin

elettyämme ilman Häntä. Se pelko mitä ihmiset kokevat tänään sikainfluensan myötä

on pientä siihen verrattuna mitä meidän sisaremme ja veljemme kokevat keskellä vainoa siinä hetkessä

kun tätä luet. Kuitenkin he ovat valmiita kaiken menettämisen uhalla ja kuolemankin edessä

tunnustamaan Jeesuksen nimen. Miksi ? "Koska rakkaus on tullut täydelliseksi heissä".

Keskellä tätä on myös hyvä lukea Psalmista Jumalan lapsen turvasta sairauden ja muiden elämää

mullistavien asioiden keskellä. Huomaa että myös näiden lupausten lähtökohta on läheisyys Herraan.

Huomaa myös että "turva" ei aina ole sitä että ulkopuolella ei ole myrskyä vaan että me keskellä sitä

omistamme aarteista suurimman ja koemme Jumalan turvan. Olkoon ympärillä myrskyä tai ei.

"Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, 2. se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan." 3. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. 4. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. 5. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, 6. et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. 7. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. 8. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. - 9. Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani." - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. 10. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. 11. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. 12. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. 13. Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. - 14. "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. 15. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. 16. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen." (Ps. 91)