Ihminen valitsi oman tiensä, elää itsenäisenä ilman Jumalaa. Silloin kuolema ja pelko astui elämään. Silloin Jumalan täytyi kysyä Aatamilta "missä sinä olet ?". Ehkä juuri tämä "missä sinä olet ?" kuvaa pelon olemusta parhaiten.
Se että ihminen ei tiedä "missä on" ,"mitä seuraavaksi tapahtuu" , "miten minun käy" jne. Mitä kauempana me elämme Jumalasta sitä enemmän olemme pelon vankeja. Mikä sitten on ratkaisu pelkoon ? Näin sanoo sana :
"Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä;
sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. 18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt
täydelliseksi rakkaudessa". ( 1 Joh. 4:17-18 )
Jumalan läheisyydessä ei voi elää syntinsä kanssa. Siinä lähesiyydessä meille myös tarjotaan
Kristuksen tuomaa suunnatonta armoa "viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseski ja lunastukseksi.
Olemme viime aikoina puhuneet siitä että vain Kristuksen rakkauden, armon tunteminen
ja Jumalan läsnäolossa eläminen voi synnyttä oikean motiivin uskoa ja palvella.
Samalla tavalla myös armo Jeesuksessa on ainoa tarpeeksi suuri vakuutus sisimmässämme että
meitä ei hylätä siksi että emme pysty täyttämään lakia. Sen on Jeesus täyttänyt puolestamme.
Hän on myös meidän pyhityksemme. Siksi me voimme "kurottautua" (Fil. 3:) täydellisyyttä kohti
koska Jumala on se joka meissä vaikuttaa sekä tahomisen että tekemisen (Fil 2:13).
Me ehkä helposti ajattelemme että miten se voi olla mahdollista että me omistamme kaiken
Kristuksesa ? Ehkä meillä on myös kiusaus ajatella että "sittenhän ei ole väliä miten elän koska Jeesus on jo antanut tuon kaiken minulle".
Näin ei ole. Raamatun mukaan me omistamme tuon kun "pysymme hänesä" tai "vaellamme
hengessä" (Room. 8:1-4). Nämä lupaukset ovat voimassa koska elämme lähellä häntä.
Ne ovat ovat sidottuja suhteeseen. Kun otamme vastaan armon otamme vastaan "HÄNET"
,emme vain synninpäästöä. Armon tarkoitus ei ole synninpäästö, ikäänkuin "saldon nollaus",
vaan pääsy lähelle Jumalaa. Armo on jo antanut meille lapsen oikeuden.
Siinä suhteessa on tarkoitus kasvaa "aikuiseksi". Vain tuossa läsnäolossa, kun omatuntomme elää Jumalan läpivalaisussa, voi pelko kaikota meistä. Vain Jumalan vakuutus sydämellemme että kuulumme Hänelle kaikella sitä mitä olemme ja omistamme voi pelon karkoittaa. Pelko on menettämisen ja hylkäämisen pelkoa. Meille on annettu toivo joka ylittää jopa kuoleman rajan.
Kun saamme kokea olevamme lähellä Jumalaa, armahdettuja ja kuulemme Hänen äänensä niin mikään ei voi meitä vavisuttaa. Silloin pelko ei enään ole meissä ohjaava tekijä. On vain yksi pelko jonka tulisi ohjata meitä ja se on pelko siitä että maailma ja synti saa viedä meidät pois ensimäisestä rakkaudesta joka on elää Lähellä Jumalaa. Kun maailmasta tulee tärkeämpi ja Jumalasta vain väline joka tarkoitus on toimittaa meille onnea, silloin pelko astuu sisään.
Se pelko mitä koemme tänään on pientä siihen verrattuna mitä on joutua elävän Jumalan käsiin
elettyämme ilman Häntä. Se pelko mitä ihmiset kokevat tänään sikainfluensan myötä
on pientä siihen verrattuna mitä meidän sisaremme ja veljemme kokevat keskellä vainoa siinä hetkessä
kun tätä luet. Kuitenkin he ovat valmiita kaiken menettämisen uhalla ja kuolemankin edessä tunnustamaan Jeesuksen nimen. Miksi ? "Koska rakkaus on tullut täydelliseksi heissä".
Keskellä tätä on myös hyvä lukea Psalmista Jumalan lapsen turvasta sairauden ja muiden elämää
mullistavien asioiden keskellä. Huomaa että myös näiden lupausten lähtökohta on läheisyys Herraan.
Huomaa myös että "turva" ei aina ole sitä että ulkopuolella ei ole myrskyä vaan että me keskellä sitä
omistamme aarteista suurimman ja koemme Jumalan turvan. Olkoon ympärillä myrskyä tai ei.
"Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, 2. se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan." 3. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. 4. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. 5. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, 6. et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. 7. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. 8. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. - 9. Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani." - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. 10. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. 11. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. 12. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. 13. Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. - 14. "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. 15. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. 16. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen." (Ps. 91)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti